Music x Median Vieraskynä kutsuu alan toimijoita kirjoittamaan ja pohtimaan alan ajankohtaisia ilmiöitä, omaa työtä, arvoja, tapahtumia tai mitä ikinä mieleen nousee.
Tämän Vieraskynän on kirjoittanut Emilia Rantalaiho, joka on johtajuuden ja organisaatiokulttuurin kehittämiseen erikoistunut taide- ja kulttuurialan ammattilainen. Hän on työskennellyt pitkään musiikkialalla ja festivaaleilla.
––
Esihenkilö ristiaallokossa
Mietin kesäisin veden äärellä ollessani kaikkia heitä, jotka eivät osaa uida. Heitä,
joille pidemmälle veteen kahlaaminen ajatuksenakin tuntuu pelottavalta. Itselle
uudessa ja oudossa ympäristössä saa, ja ehkä on hyväkin tuntea epävarmuutta.
Kun kerroin eräälle sukulaiselleni lapseni uimataidottomuudesta, sukulainen
ehdotti, että kesällä voisin vain heittää lapsen veteen. Että lapsi oppii kyllä
luonnostaan, kun on pakko. Yksi tapa opettaa ihminen uimaan voi tosiaan olla se,
että heittää hänet uimataidottomana veteen, ja antaa hänen räpiköidä niin kauan,
että uinti alkaa sujua. Jos tavoitteena on pelkkä pään pitäminen veden pinnalla ja
selviytyminen, tekniikallakaan ei ole niin väliä.
Voi tosin käydä niinkin, että räpiköidessään paniikissa ihminen alkaa vajota pinnan
alle. Hyvällä tuurilla muut huomaavat tämän ajoissa, ja harjoitteleva uimari
saadaan noukittua takaisin pinnalle ennen kuin tapahtuu mitään vakavampaa.
Shokkihoidon seuraus voi tosin olla se, että tämä kaveri ei suostu enää lähellekään
vettä. On myös täysin eri asia opetella uimaan, kun tietää pelastusrenkaan olevan
vieressä ja avun lähellä. Tieto tuesta tuo turvaa ja vapauttaa kokeilemaan.
Uimarin tilanne muuttuu olennaisesti, kun tuuli alkaa puhaltaa ja nostattaa aaltoja.
Kun vedessä tuleekin vastaan yllättävä virtauskohta, jalka osuu veden pinnan alla
olevaan terävään karahkaan tai aallot käyvät yhä korkeammaksi ja alkavat
väsyttää. Tai kun joutuu ristiaallokkoon, jossa aallot törmäävät toisiinsa. On aivan
eri asia pulikoida tasaisen lämpimässä ja säältä suojassa olevassa sisäaltaassa kuin
avovesiolosuhteissa.
Hukkuva ei pysty huutamaan apua, koska pyrkii ensisijaisesti hengittämään ja
selviytymään seuraavat sekunnit. Paniikki iskee kahta kauheammin, jos ei ole
näkyvissä mitään, mihin tarttua. Olemattomalla tekniikalla räpiköivä uimari
kuitenkin väsyttää nopeasti itsensä ja voimien ehtyessä lopulta vajoaa.
Tämä metafora tuli mieleeni pohtiessani aloittelevan esihenkilön kohtaamia
haasteita. Musiikkialalla liian moni joutuu hyppäämään esihenkilörooliin ilman
riittävää perehdytystä ja tukea yrittäen selvitä parhaaksi katsomallaan tavalla.
Esihenkilöroolissa olevalla asiantuntijalla on tyypillisesti runsaasti myös muita
vastuita, ja siksi esihenkilörooli saattaa jäädä perehdytysvaiheessakin vähemmälle
huomiolle. Organisaation taustaoletuksena voi olla, että esihenkilöksi oppii
hyppäämällä tehtävään ja suorittamalla roolia. Vaikka nimenomaan tuossa roolissa
jatkuva kantapään kautta rämpinen voi olla organisaatiolle hyvinkin kallista. Oma
esihenkilö on nimittäin tyypillisesti hyvinkin merkittävässä roolissa
työntekijäkokemuksen muodostumisessa.
Koska työskentely musiikkialalla on harvemmin tasaista, myös esihenkilöt
tarvitsevat taitoa luovia erilaisissa olosuhteissa. Pahimmillaan esihenkilö joutuu
selviytymään tehtävistään ilman ymmärrystä siitä, miten pitää itsensä pinnalla
kiireessä ja paineessa sekä erilaisissa haastavissa tilanteissa. Siellä kylmissä
virtauksissa, korkeiden ja suuntaa vaihtavien aaltojen keskellä. Uskon kuitenkin,
että jokainen tekee parhaansa omista lähtökohdistaan käsin.
Meillä on fokus tyypillisesti niin vahvasti tekemisessä ja tavoitteissa, että
unohdamme sosiaalisesti kestävän työkulttuurin ja tulosten vaativan myös hyvää
esihenkilötyötä ja johtajuutta, ja nämä osa-alueet kehittyvät heikosti vauhdissa.
Koen, että alalle toisi paljon hyvää se, että esihenkilötyön kehittämiselle luotaisiin
organisaatioissa selkeät rakenteet ja esihenkilötyölle varattaisiin myös riittävästi
aikaa. En usko, että kukaan haluaa olla sellainen esihenkilö, joka joutuu
räpiköimään työssään päivästä toiseen.
Taitavat ja kokeneetkin uimarit harjoittelevat jatkuvasti ylläpitääkseen osaamistaan
ja kehittyäkseen entistä paremmiksi. Sama pätee esihenkilötyöhön, jossa kokemus
tuo varmuutta, mutta ei tee valmiiksi. Siksi toivon, että jokainen esihenkilö säilyttää
uteliaisuutensa oppia, kasvaa ja kehittyä, vaikka olisi ehtinyt kauhoa urallaan
haastavissakin vesissä.
Teksti: Emilia Rantalaiho
Kuva: Pinja Tuominen
––
Haluaisitko sinä kirjoittaa Vieraskynään?Ota yhteyttä: lotta.savolainen@musicmedia.fiSana on vapaa.
Tärkeiden aiheiden äärellä päästään myös Music x Mediassa. Music x Media järjestetään Tampereella 1.–2.10.2026. Liput myynnissä täällä.