Music x Median Vieraskynä kutsuu alan toimijoita kirjoittamaan ja pohtimaan alan ajankohtaisia ilmiöitä, omaa työtä, arvoja, tapahtumia tai mitä ikinä mieleen nousee.
Toisen Vieraskynän on kirjoittanut Samuli Väänänen. Hän on arvostettu musiikkialan ammattilainen, muusikko ja musafani. Väänänen toimi lähes kahdeksan vuotta Suomen Spotifyn senior editorina ja on sitä ennen tehnyt merkittävän uran myös radiomaailmassa sekä levy-yhtiöissä.
––––
Pieni maa, suuri ääni
Teen alkuun pienen tunnustuksen. Itken tai ainakin tirautan pienet kyyneleet usein, lukuisia kertoja viikossa musiikkia kuunnellessani tai keikoilla käydessäni.
Kyynelten takana ei tarvitse olla nostalgisia tunteita herättävä nuoruuden suuri suosikkiartisti tai vastavuoroisesti ennen kokemattomia, uniikista kulmasta populaarimusiikkia lähestyvä vautsi-vau-säväreitä nostattava tuore löytö. Silmäkulma kostuu usein altistuessani sattumalta vaikkapa aamuruuhkassa autoradiosta tuttuakin tutummalle poppiklassikolle tai toki yhtä todennäköisesti nieleskelen liikutusta keikalla täysin uuden artistin esittäessä biisiä, jota en ole aikaisemmin kuullut. Kaikki toimii, iskelmästä rapin ja klasarin kautta black metalliin. Skaala on mieletön.
Pysähdyin pohtimaan, mikä toimii yhdistävänä tekijänä sille, että musiikki nostaa tunteet näin vahvasti pintaan. Se ei ole millään tapaa genresidonnaista, sillä herkistymistä aiheuttaa kaikenlainen musiikki. Sitten ymmärsin jälleen kerran yhdistävän itsestäänselvyyden, näin käy minulle usein nimenomaan kotimaisen musiikin kohdalla. Suomalainen musiikki herättää vahvat tunteet!
Ja enpä ole ainut.
Maailmanlaajuisestikin vertailtuna suomalaiset rakastavat kotimaista musiikkia poikkeuksellisen paljon. Spotifyn vuosittaisten kuuntelutilastojen tiimoilta on selvää mikä meille maistuu. Suoratoistopalvelun suosituimpien artistien ja biisien listoja dominoivat kerta toisensa jälkeen suomalaiset nimet ja verrattuna muihin Pohjoismaihin kotimaisten artistien ylivoima on meillä huomattavaa. Vilkaisu Spotifyn kuunnelluimpien kappaleiden päivittäiseen Top-listaan kertoo samaa kieltä – se on täynnä kotimaista talenttia. Radioiden vuosittain soitetuimpien ja kuunnelluimpien biisien listalla kotimainen musiikki jyrää, kesäfestareiden (pää)esiintyjätarjonta on entistäkin enemmän omaa kamaa.
Ja jotten nyt jumitu yksisilmäisesti kaupallisesti menestyneimpiin, medianäkyvyyttä saaviin tai striiminumeroin verrattavissa oleviin esimerkkeihin, niin alleviivattakoon paksulla tussilla, että kotimaista musiikkia rakastetaan ja se on aivan yhtä lailla uskomattoman rikasta ja laadukasta myös ns. valtavirtaviitekehyksen ulkopuolella.
Fakta on se, että alalla puhutaan paljon tällä hetkellä muutoksesta ja murroksesta. Eikä toki ihme, tilanne eri sektoreilla ymmärrettävästi aiheuttaa toimijoissa ja kentällä epävarmuutta. Maamme koko ei tästä kasva eikä muuksi muutu. Taloudelliset realiteetit ja resurssit ovat mitä ovat, joten moni pohtii mihin suuntaan nyt ja lähivuosina ollaan matkalla.
Oman työurani saatossa olen saanut monen pöydän takaa lukuisista eri vinkkeleistä mahdollisuuden tarkastella aktiivisesti ja läheltä Suomen lisäksi eri maiden ja markkinoiden musiikkia ja musiikin kulutusta. Kokemukseni perusteella voin vilpittömästi sanoa sen minkä me kaikki vallan hyvin tiedämme, mutta mitä emme välttämättä siltikään aina muista – meillä tehdään äärimmäisen laadukasta ja uniikkia musiikkia kaikissa eri genreissä. Tästä olen keskustellut lukuisia kertoja useiden alan ulkomaisten kollegoiden kanssa ja viesti on aina sama.
Sanomattakin selvää, suomalaiset biisintekijät ja tuottajat ovat olleet jo pitkään kansainvälistä huippuluokkaa ja tekemisen taso kova. Nuoret ja uudet lahjakkuudet tuovat jatkuvasti alalle lisää monimuotoisuutta ja rakentavat entisten musiikillisten piirteiden päälle uutta ja hienompaa kulttuuria. Kukapa vielä 10, 20, saati sitten 30 vuotta sitten olisi osannut kuvitella miten ihanan monipuoliseksi, -kieliseksi ja -ulotteiseksi suomalainen musiikki tulevaisuudessa muodostuu. Itse hämmästyn päivittäin törmätessäni tuoreisiin ja mielenkiintoisiin tekijöihin.
Tämä kaikki on sellaista, mikä ei voi muualla syntyä ja mitä muualta ei voi tänne rahdata. Pelkästään toki kielemme itsessään on voimavara, joka tekee meistä niin ainutlaatuisen – äidinkielellä esitetty musiikki koetaan merkityksellisempänä.
Meillä luotu musiikki on ilmaisumuodoltaan aina omanlaistaan, oli genre tai kieli mikä tahansa. Mieleeni on jäänyt hyvin erään amerikkalaisen suomea taitamattoman alan ammattilaisen tokaisu: ”Teidän musiikkianne kuunnellessani pysähdyn aina pohtimaan omaa elämääni…vaikka en ymmärrä teksteistä sanaakaan!”. Tässä lienee tiivistettynä hienosti kaiken ydin ja se miksi myös rakastamme kotimaista musiikkia. Se herättää aitoja tunteita, siksi me sitoudumme siihen.
Tarve ja tilaus kotimaisille artisteille ja musiikintekijöille, koskettavalle, tunteisiin vetoavalle taiteelle on nykypäivän tilanteessa suurempi kuin koskaan. Ihmiset haluavat kokea jotain aitoa ja oikeaa. Jotain mikä saa tirauttamaan itkut, pysähtymään hetkeksi, juhlimaan, nauramaan. Ihan mitä vain.
Joten senkin uhalla, että kuulostan tämän kaiken jälkeen kenties nyt kirkasotsaiselta ja lattealta tsemppiautomaatilta, niin haluan valaa uskoa ja ajatella ehdottoman toiveikkaasti: Epävarmoina aikoina paras lähtökohta on puhaltaa yhteen hiileen, muistaa mitä meillä on ja mitä kaikkea olemme saaneet jo aikaiseksi. Suhtautua avoimesti toisiimme ja ymmärtää, että yhdessä tekeminen on voimavara. Muutokset mahdollistavat ja myös pakottavat pohtimaan uudenlaisia toimintamalleja ja optimaalisia ratkaisuja. Sellaisia, jotka ovat optimaalisia juuri meille. Tätä keskustelua on meidän kaikkien on käytävä yhdessä.
Teksti: Samuli Väänänen
––––
Haluaisitko sinä kirjoittaa Vieraskynään?Ota yhteyttä: lotta.savolainen@musicmedia.fiSana on vapaa.